Vuosi 1973, Etelä-Pohjanmaa. Hartaasti odotettu lapsi saa kasteessa nimen Anselmi. Äiti katoaa lumipyryyn kastepäivän iltana. Häntä ei ikinä löydetä.

15 vuotta myöhemmin Anselmi havahtuu kehossaan tapahtuviin hallitsemattomiin muutoksiin ja alkaa selvittää niiden syytä. Tämä johtaa hänet kadonneen äitinsä jäljille. 15 vuoden vaikeneminen alkaa murtua ja salaisuudet alkavat paljastua. Anselmin on selvitettävä äitinsä kohtalo saadakseen selville mikä hänestä on tulossa.

Päähenkilöt

Anselmi

Aleksi Holkko

”Karvat, äänenmurros, mielialan vaihtelut ja sen semmonen, ei siitä pidä huolestua. Kyllä se ohi menee. Tai siis ei mene, aikuinenhan siitä on tulossa.”
- Kirkkoherra

Anselmi on 15-vuotias pienen kylän poika, jonka äiti on kadonnut hänen ollessa vielä vauva. Murrosiässä Anselmin kehossa ja mielessä alkaa tapahtua hallitsemattomia muutoksia, joiden syyt johtavat Anselmin selvittämään kadonneen äitinsä kohtaloa.

Manu

Sami Palolampi

”Kyllä minä niin äitiäs rakastin.”
- Manu

15 vuoden ajan Manu on kasvattanut Anselmia niin hyvin kuin on osannut. Nyt pojan lapsuus alkaa olla ohi. Anselmi alkaa kysyä kysymyksiä, joita Manu on koko ajan pelännyt.

Kirkkoherra

Pauli Hanhiniemi

”Minulla on vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa, että minä en puhu seurakuntalaisten asioista kenellekään. ”
- Kirkkoherra

15 vuotta sitten kirkkoherra kastoi Anselmin. Samana iltana Anselmin äiti katosi. Kirkkoherra näki sinä iltana jotain, josta ei ole ikinä puhunut kenellekään.

Eeva

Liisa Ruuskanen

”Mä haluan tietää miks äite lähti. Häpeskö se mua?”
- Anselmi

Pakkaspäivä sydäntalvella 1973. Hartaasti odotettu lapsi saa nimen ja äiti hehkuu onnea. Kastetilaisuus päättyy. Eeva käy ulkona, eikä koskaan palaa takaisin.

Ohjaaja, Matti Pekkanen

”Anselmi, nuori ihmissusi on elokuva lapsuuden loppumisesta.”

Ja pedosta, joka asuu ihmisen ihon sisällä odottaen tilaisuutta murskata inhimillisyyden ohut pinta: raadella vihollinen, turvata oman geeniperimänsä jatkuminen ja nousta lauman johtoon.

Vaistot ohjaavat nuorta Anselmia tekemään pesäeroa lapsuudenkotiin, kasvukivut repivät muuttuvaa ruumista, hallitsematon lisääntymisvietti räjähtelee käsille ja vanhemmat putoavat jalustalta tavallisiksi ihmisiksi heikkouksineen. Nuoruushan on ihmisen parasta aikaa?

Elokuvassa vanhan kirkkoherran suulla kysytään elokuvan olennaisimmat kysymykset: Miksi minusta tuli tällainen? Olemmeko me perimämme vankeja vai onko syy kotioloissa? Ja oli syy missä tahansa, vastuu on joka tapauksessa kannettava itse, sanoo Kirkkoherra. Hänellä itsellään on tosin suuria vaikeuksia oman vastuunsa kantamisessa.

Elokuva sijoittuu pääosin 80-luvun Pohjanmaalle. Aikaan ja paikkaan, joka on elokuvan ohjaajille erittäin omakohtainen. Commodore-64, salaa luetut alusvaatekatalogit ja elämää suuremmat ihastukset ovat suoraan tosielämästä. Myös osa elokuvan kohtauksista on dramatisoituja versioita kavereideni tosielämän tapahtumista (pahoittelut siitä asianomaisille, hehheh).

Elokuvan nimi on ollut tapetilla koko tuotannon ajan. Aluksi se oli tyhmyydessään liikkeellepaneva voima, tarinan kehittyessä se alkoi olla painolastina pyrkiessämme tekemään vakavasti otettavaa tuotantoa ja nyt elokuvan pikkuhiljaa saadessa lopullista muotoa siitä on tullut erottamaton osa tuotantoa. Nimi joka kertoo, mistä elokuvassa on kyse.

Elokuvassa on kyse Anselmista, nuoresta ihmissudesta.

Tuottaja, Mikko Soukkala

“Nimi kuulosti typerimmältä nimeltä koskaan”

Kun lähtökohtana Anselmi, nuori ihmissusi -elokuvan tekemiselle on ollut se, että Sami Palolammen 90-luvulla keksimä nimi kuulosti typerimmältä nimeltä koskaan, ei uskoisi, että siitä tuli oikea elokuva. Elokuva, joka ei ole b-luokan verenroiskintaa vaahto suupielistä tursuten. Tämä on elokuva, jonka juoni on hyvä ja joka myös näyttää ja kuulostaa hyvältä. Elokuvassa on sopivasti omituisuuksia, jotka pistävät miettimään.

Lähtökohta ja alkusysäys voi oikeastaan olla mikä tahansa. Se että sanat muuttuvat teoiksi, on eri asia. Tässä tapauksessa hauskuuttelu ”joo, tehään tosta elokuva” muuttui lihaksi ja elokuva on tehty. Mielestäni asioita pitäisi tehdä enemmän intuition pohjalta. Ei pidä aina tehdä laskelmoituja päätöksiä tai tuudittautua siihen, että jonain päivänä unelmat kävelevät vastaan ja sanovat: terve, tässä mä ny oon, tuutko reppuselkään? Yhtä hyvin voit itse kävellä unelmaasi ja päämäärääsi vastaan. Moikata sitä ja ottaa sen reppuselkään. (Sarasvuo, saat käyttää tätä hienoa metaforaa, jos tahdot.)

Tärkeimmät asiat elokuvan toteutumisessa ovat olleet työryhmä, näytteljät ja sadat talkoolaiset, jotka ovat lähteneet tuotantoon mukaan ilman pienintäkään kyseenalaistamista. Koko ryhmä on ollut mukana alusta asti uskomattoman hienolla asenteella! Erityiskiitoksen tahdon antaa alavutelaiselle kauppiaalle Olli Pehkoselle, joka on ruokkinut työryhmän ja talkoolaiset. Isot kiitokset kuuluvat myös Jyrki Tienaholle, joka antoi liiempiä kyselemättä tiluksensa kuvauskäyttöön. Ilman Vääräkosken kartonkitehdasta Ähtärissä ei olisi myöskään monia hienoja kohtauksia saatu toteutettua, kiitos siitä Risto Sivonen ja Timo Nyyssölä. Killinkosken kyläyhteisö ja kirkko ovat kantaneet kekoon monta kortta. Tuhannet kiitokset kaikille loistavasta talkoohengestänne ja upeasta suhtautumisestanne elokuvan tekoon.

Elokuva on maailma, johon pystyy vaikuttamaan. Siinä maailmassa minä tahdon elää.